*

Jussi Airaksinen

Kaivoslaki ja omistusoikeus

  • Paakkilan asbestikaivos on nykyään virkistyskäytössä
    Paakkilan asbestikaivos on nykyään virkistyskäytössä

Kaivoskeskustelussa ollaan näemmä pääsemässä pelkkien ympäristöhaittojen manageroinnista periaatteellisempaan puoleen - kuka kaivannaisia saa hyödyntää ja millä oikeutuksella. Lähipäivien avauksissa Sirpa Pietikäinen esittää valtausjärjestelmästä luopumista niin, että päätösvalta mineraalien hyödyntämisestä kuuluu mineraalien omistajalle tai mahdollisesti jonkinlaista sekamallia konsession suuntaan.


Mineraalien hyödyntämisessä on kansainvälisesti nähtävillä kolme päälinjaa. Yksityisomistukseen perustuvassa mallissa maanomistaja saa päättää, mitä tämän mailla olevilla mineraaleilla tehdään ja kuka niista hyötyy. Maanomistaja voi halutessaan olla hyödyntämättä mineraaleja tai sitten myydä hyödyntämisoikeuden parhaaksi katsomalleen taholle. Itse kukaan tuskin lähtee investointikustannusten vuoksi kaivamaan. Toisessa sääntelyvaihtoehdossa valtion katsotaan omistavan mineraalit, vaikka ne olisivatkin yksityisellä maalla. Tällöin valtio voi halutessaan huutokaupata mineraalien hyödyntämisoikeuden (konsession) yksityiselle. Myönnettäessä konsessio, maanomistajalle korvataan aiheutuneet haitat kiinteistön arvon menetyksestä, mutta varsinaisen taloudellisen hyödyn mineraaleista saa valtio. Suomessa on puolestaan käytössä valtausjärjestelmä, eli löytäjä saa pitää. Maanomistajalle tosin maksetaan lunastuskorvauksen ohella kiinteästi hinnoiteltu korvaus louhittua mineraalitonnia kohti. Kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen kirjoitti Helsingin sanomissa:


"Valtausjärjestelmää sovellettaessa aiheutetaan lyhytaikainen ryntäys, koska resurssien säästäminen tulevaa käyttöä varten aiheuttaisi vain sen, että hyödyn raaka-ainevaroista korjaa joku toinen (--)
Tämän periaatteen soveltaminen oli esimerkiksi 1800-luvun kultaryntäyksien taustalla ja periaate on johtanut myös useiden riistaeläinpopulaatioiden, kuten biisonien ja muuttokyyhkyjen tuhoon. Valtausjärjestelmän ongelmat ovat tiedossa ja siitä on esimerkiksi Yhdysvalloissa Teksasin osavaltiota lukuun ottamatta luovuttu"


Soininvaara ja monet muut ovat olleet huolissaan hallitsemattomasta nopeudesta mineraalien hyödyntämisessä. Pitää luultavasti paikkaansa, että yksityisomistuksen hallintaan perustuva järjestelmä loisi jonkinlaista jäykkyyttä esiintymien hyödyntämisnopeuteen, mutta tämä olisi melko mielivaltaista. Maanomistajalla ei ole välttämättä intressiä sovittaa omaa etuaan kaivoksen kokonaisiin aluetaloudellisiin vaikutuksiin. Mitään aluetalouden toimivaa neuvottelujärjestelmää haittojen ja hyötyjen yhteensovittamiseksi ei nytkään ole olemassa.

Kannatan konsessiomallia. Yksityinen omistus on vain välineellinen arvo yhteiskunnallisen toimeliaisuuden edistämiseksi, oikeusvarmuuden vuoksi ja ennen kaikkea yhteiskunnan kokonaisedun tuottamiseksi. On mielekäs periaate, että jos teet työtä, saat nauttia työsi tuloksista. Herää kuitenkin kysymys, mitä maanomistaja on mineraaliensa eteen tehnyt? Koekairauksia mökkitonttia valitessaan? Tuskin. Käynyt läpi GTK:n aineistoja talousmetsää hankkiessaan? Harvemmin sitäkään. Syntyneet haitat maanomistajalle kuuluu korvata lunastuksen yhteydessä ja korvataankin. Miksi lunastuskorvauksen päälle tuleva korvaus mineraalien käytöstä sitten menee maanomistajalle, eikä valtiolle? Yhtä epäloogista on se, miksi kaivosyhtiö saa korvauksetta vallata esiintymän, vaikka melkein jokaiselta alueelta on huomattavasti GTK:n tuottamaa aineistoa?


Kun merkittävin osa maaperästämme tuotetusta tiedosta on valtion tuottamaa, kävisi järkeen, että taloudellisen hyödyn mineraalien hyödyntämisestä saisi valtio. Soraharjuja ostetaan soran nostoa varten mökkiteidenkin parantamista varten, joten olkoon soranotto ja muu maa-aineislain alaan kuuluva ennallaan. Maa-aineislain soveltamisalalla maa-ainesten käytön talous toimii ihan yksityisen ihmisen tasolla, kuten se ideaalisti on tarkoitettu toimivan.

Konsessiomallin etu olisi myöskin se, että valtio pystyisi kordinoimaan, mille alueille kaivoksia perustetaan ja milloin, mitkä alueet on taas paikallisten elinkeinojen vuoksi syytä jättää koskematta. Huutokaupattaessa hyödyntämisoikeus, korvaus mineraalien arvosta asettuu mielekkäämmälle tasolle. Kaivannaisten maailmanmarkkinahinta heilahtelee rajusti, mikä näkyy kaivosten kannattavuudessa ja kaivannaisrojaltimaksuissa. Tuntuu melko häkellyttävälle, että tässä markkinataloudessa olemme sitoneet rojaltien hinnat kaivannaisten volyymiin(euroa/tonni), emmekä käytä kertoimena edes maailmanmarkkinahintaa. Edes TEM:n lainsäädäntöneuvokset eivät pysty arvioimaan mineraalien kymmenien vuosien hintakehitystä sopivan keskiarvon laskemiseksi, jolloin hinnoittelu on tehtävä alakanttiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat