Jussi Airaksinen

tuottavuus ei tarkoita leikkauksia

Politiikka on tunnetusti luisumassa yhä kauemmaksi politiikasta. Enää ei äänestetä poliittisia ohjelmia vaan mielikuvia ihmisistä ja puolueista. Itseasiassa poliitikot ja eri alojen etujärjestöt pelkäävät kertoa poliittisia kantojaan julkisuuteen koska saattaisi olla, että joku ei olisikaan samaa mieltä asiasta. Tämähän oli vielä jokin aika sitten politiikan olemus.

On varsin ristiriitaista, että poliitikkojen (mukaanluettuna etujärjestöt) oletetaan lausuvan poliittisia mielipiteitään, mutta käytännössä he kuitenkin pyrkivät peittelemään kantojaan. Tämä johtaa mm. paljon parjattuun valloilla olevaan kabinettikulttuuriin. Olisi todella herkullista päästä kommentoimaan niitä kantoja joita neuvotteluissa esiintyy julkisesti, mutta valitettavasti tätä toimintakulttuuria tuntuu olevan hyvin vaikeaa muuttaa. Välillä tämä poliittisten kantojen esittäminen saa jo hupaisan orwellilaisia piirteitä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lehti Kuntatyönantaja tietää uusimmassa numerossaan(1/2009) kertoa seuraavaa:

Tuottavuutta on saatava nostettua. Tuottavuuden esteenä olevia normeja ja mitoituksia esitetään taskasteltavaksi kuntien ja valtion yhteistyönä. Velvoitteiden ja resurssien välistä jännitettä tulisi purkaa erillisellä tuottavuuden esteet -projektilla.

Minä en ihan oikeasti ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti.

Taloustieteessä tuottavuudella tarkoitetaan tuotannon tehokkuutta eli tuotoksen määrää ja laatua suhteessa tuotantopanosten määrään ja laatuun. Kunnallisten palveluiden tuottavuuden parantuminen tarkoittaisi sitä, että palvelujen määrä ja laatu paranisi suhteessa käytettyihin resursseihin.

Joensuun omassa tuottavuusohjelmassa säästetään lähinnä olemalla palkkaamatta uutta henkilökuntaa eläköityvien tilalle ja karsitaan ylimäääräiseksi koettuja palveluja. Tämä ei ole tuottavuuden paranemista vaan toimintojen ja henkilöstön vähentämistä!

Kun Suomessa toimiva metsäteollisuus siirtyi moottorisahoihin ja traktoreihin, väheni henkilötyövoiman tarve ja puuta saatiin enemmän. Tällöin tuottavuus kasvoi. Kun nämä metsurit korvattiin monitoimikoneilla, tuottavuus kasvoi (joskin tästä on eriäviäkin mielipiteitä). Kun sellutehtaita ajetaan parhaillaan alas, Suomessa tapahtuvan metsäteollisuuden tuottavuus ei kasvanut vaikka henkilöstöä vähennettiin. Eikä metsäteollisuus edes yritä väittää tilannettaan tuottavuusohjelmaksi toisin kuin poliitikot.

Tuottavuuden kasvu kunnissa tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että järkeistetään toimintoja niin, että kuluja voidaan leikata minkään palvelun kärsimättä. Tai sitä, että nykyisillä resursseilla voitaisiin tuottaa entistä parempia palveluita. Yleinen leikkailu sieltä ja täältä puolestaan ei paranna tuottavuutta.

Organisaatiossa voidaan tehdä muutoksia jotka parantavat tuottavuutta. Joskus tämä onnistuu ja joskus puolestaan ei. Yleinen hiostaminen henkilöstöresursseja karsimalla ei lisää tehokkuutta. Organisaation oikeasti päällekkäisten toimintojen karsiminen ja muu vastaava voi lisätä tehokkutta. Korostan kuitenkin, että tämä onnistuu vain joissain (ainoastaan tehottomissa) organisaatioissa ja säästöä ei voi synnyttää hetkessä! Järkevän tehostamisen suunnittelu vaatii huolellista työtä ja koko organisaation lävitse käyntiä ajan kanssa. Juustohöylä ja leikkauslista tuottaa vain hiostamista joka näyttäytyy mm. sairaspoissaoloina.

Palataksemme lainaukseen Kuntatyönantajasta, tuottavuuden esteenä nähtiin "normit" ja "mitoitukset". Tuottavuus tulisi ilmeisesti kasvamaan kun näitä tarkastellaan valtion ja kuntien kanssa? Ainakin kun viimeksi asian tarkistin, kunnilla oli itsehallinto. Tämä tarkoittaa oikeutta ja velvollisuutta järjestää palvelut sillä tavoin kuin parhaaksi näkee ja tähän ei valtiolla ole juurikaan puuttumista. Siitä tosin näitä "normeja" ja "mitoituksia" on olemassa, että tietyt palvelut kuntien tulee järjestää. Ihan sama miten järjestää, mutta kunhan kuitenkin järjestää riittävissä määrin. En siis millään keksi muita "normeja" ja "mitoituksia" kuin riittävän palvelutason takaamisen edellytäminen, joka kirjoituksessa koettiin ongelmaksi. Eli jälleen kyse ei ole tuottavuudesta eli tehokkuudesta vaan mahdollisuudesta karsia kunnallisia palveluita.

Näin asian vierestä todettakoon, että Joensuun oman tuottavuusohjelman ohella kaupungin yhteisöverotulot ovat romahtaneet seitsemisen miljoonaa. Tämän vuoden leikkaustarve henkilöstömenoista on 5,6 milj. euroa. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan palvelutasoon, siitä ei ole epäilystä. Leikkaukset on siis tehtävä niin, että saadaan aikaan mahdollisimman vähän tuhoa ensinnäkin edes jonkinlaisen palvelutason säilyttämiseksi ja niin ettei kenellekkään työntekijälle romahda aivan mahdotonta työmäärää. Toivotaan kovasti, että tässä ei tulla päätymään aivan typeriin ratkaisuihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Kunnallisten palveluiden tuottavuuden parantuminen tarkoittaisi sitä, että palvelujen määrä ja laatu paranisi suhteessa käytettyihin resursseihin."

Valitettavasti määrälle ja laadulle ei ole yhteistä mittaria, kuten raha yrityksissä. Siksi kunnallisten palvelujen tuottavuudesta puhuminen on lähinnä hömppää.

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Parempi nimitys olisi palveluiden järkevyys. Ei tuottavuus.

Markus Räsänen (nimimerkki)

"Minä en ihan oikeasti ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti."

Se tarkoitti sitä, että se esteenä oleva työntekijä pitää jotenkin nujertaa ja vaientaa, kun se vaan itsepintaisesti väittää, että hiostuksen lisääminen ei ole tuottavuuden kohottamista, kaukana siitä.
Jos ette usko, niin soittakaa Räsäselle ja hän todistaa, että ei ole.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Lauri Grön kirjoitti ettei palvelujen laatua voi arvioida kuten yrityksissä mittarina oleva raha. Asia ei ole lainkaan näin. Yritykset hinnoittelevat tuotteet ja palvelut sen mukaan mitä kuluttajat ovat niistä valmiita maksamaan. Tuotantopanosten määrä ei tähän varsinaisesti vaikuta. Kysyntähinta ei myöskään suoraan kerro tuotteen tai palvelun laadusta. Kysyntähinnan muodostumiseen vaikuttaa kilpailutilanne, tuotteen ja tuottajan imago, kuluttajien taloudellinen tilanne, yms. Laadun arviointiin on olemassa useitakin mittareita jotka ovat käytössä niin julkisessa palvelujen tuottamisessa kuin myös palveluja tuottavissa yrityksissä.

Toimituksen poiminnat