Jussi Airaksinen

Lastensairaalakeräyksellä voi olla arvaamattomat vaikutukset

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuulunut periaate, jonka mukaan perusterveydenhuolto rahoitetaan verovaroilla. Olkoonkin, että nykyään melkein kaikki keskituloiset ovat terveysvakuutusten ja työterveydenhuollon piirissä, minkä seurauksena Suomeen on kehittynyt OECD-maiden epätasa-arvoisin terveydenhuolto. Yksityisin lahjoitusvaroin ylläpidettäviä perusterveydenhuollon palveluita on perinteisesti pidetty vieraana suomalaiselle yhteiskunnalle.

Uuden lastensairaalan rakentaminen keräysvaroin on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Kukapa nyt olisi niin sydämetön, että haluaisi estää lasten auttamisen? Eräiden mukaan taas keräysrahoitus rapauttaa julkisen terveydenhuollon rahoituksen pohjan ja johtaa terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden heikkenemiseen. Asiassa rupeaa näkymään nyt hienosyisempiä ja moniulotteisempiakin vaikutusketjuja.

Alkuperäinen suunnitelma ja asiantuntijoiden ehdottama prioriteetti HUS:n investointihankkeille oli uusia ensin syöpä- ja traumatologian sairaala. Lapsille on huomattavan paljon helpompi ja mukavampi kerätä rahaa. Niinpä lastensairaala sai sairaanhoitopiirin tarpeista huolimatta etusijan investointijärjestyksessä. Olisi liian helppoa ajatella, että saavathan ihmiset halutessaan yksityisillä varoillaan rahoittaa lastensairaalan. Asia ei ole näin yksinkertainen. Sairaanhoitopiiri ja valtio joutuvat tässä tilanteessa pakkorakoon. Kun kyse on näin kalliista sairaanhoitopiirille lahjoitettavasta hankkeesta, pidettäisiin suorastaan sydämettömänä, mikäli valtio ja sairaanhoitopiiri eivät tulisi kustannuksissa lainkaan vastaan.

Edellä kerrotusta seuraa se, että keräyshankkeiden järjestäminen ohjaa todellisuudessa sitä, paljonko mitäkin terveydenhuollon palveluja resursoidaan ja  miten myös verovaroja terveydenhuollossa käytetään.

No nyt uusin, joskin odotettu käänne on, että neljä maakunnallista sairaanhoitopiiriä haistoi tapauksessa rahan. Meidän (monilta osin kritisoitu) terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä ei sisällä sairaaloiden rakennusavustuksia. Valtio teki vastaantulopäätöksen ja poikkeuksellisesti päätti avustaa lastensairaalahanketta 40 miljoonalla. Erikoisairaanhoitokin on alueellinen peruspalvelu, eikä HUS:lle ole keskitetty valtakunnallisesti mitään muuta kuin sydänleikkaukset ja elinsiirrot. Lastensairaanhoitoa pitää saada muissakin maakunnissa, eikä esimerkiksi keskosten siirtäminen toiselle puolelle maata ole edes mahdollista.

Nyt valtiolta lastenosastojensa uusimiseen rahoitusta hakevat sairaalat ovat yliopistollisia keskussairaaloita, joilla on ihan samalla tavalla erityistehtäviä kuin HUS:llakin. Olisi alueellisesti todella epätasatarvoista, että todella monimutkaiseen alueelliseen tasaukseen viritetyn terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän ohi annetaan valtiolta rahaa vain yhteen maakuntaan. On myös ihan selvää, että rahoitusta haetaan nimenomaan lastenosastoihin siksi, että niihin tämä erityispäätös voi kohdistua, olipa todelliset suurimmat tarpeet sitten ihan missä tahansa osassa terveydenhuollon järjestelmää.

Tällöin olemme mitä luultavimmin näkemässä, kuinka keräyshanke sotkee myös entisestään sekavaa ja rikkinäistä valtakunnallista terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää sekä muiden sairaanhoitopiirien prioriteetteja, vaikka itse keräys kohdistuu yhteen sairaanhoitopiiriin. Jos terveydenhuollon rahoittaminen kansalaiskeräyksillä yleistyy, niin on todella vaikea arvioida, millaisia seurauksia sillä järjestelmän kokonaisuudelle voikaan seurata.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat