Jussi Airaksinen

Henkirikos ja ihmishengen hinta

Julkisessa keskustelussa jää usein elämään täysin virheellisiä ja jopa älyttömiä väitteitä. Tällainen on esimerkiksi väite ”kypärä on pyöräilijän henkivakuutus”. Oikaisen nyt yhden usein toistuvan virheellisen väitteen. Väkivaltarikollisuutta ja rangaistuskäytäntöä koskevassa keskustelussa esiintyy taajaan väite ”ihmishenki on Suomessa halpa”. Viimeksi väite tuli vastaan täällä.

Ihmishengen hinta vaihtelee merkittävästi kontekstista riippuen. Henkirikosten osalta ihmishengen hinnan laskeminen on huomattavasti vaikeampaa kuin monilla muilla sektoreilla.

Halvimmillaan ihmishenki on luullakseni liikenteessä. Korjatkaa, jos tästä on lukuja saatavilla. Esimerkiksi nopeusrajoitusten pudottaminen reilusti maksaisi erittäin vähän yhteiskunnan kokonaistuottavuudelle kuljetusten ja liikkumisen hidastumisena, mutta vähentäisi erittäin paljon liikenneonnettomuuksissa kuolleita. Vastaavasti esimerkiksi uusien rakennettavien suojateiden korottaminen ei toisi juurikaan lisäkustannuksia yhtään missään, mutta tietysti kaikkien olemassaolevien suojateiden korottaminen kertarysäyksellä nostaisi ihmishengen hintaa jonkin verran. Todennäköisesti panos-tuotossuhteella tarkasteltuna kuitenkin vähemmän kuin esimerkiksi kuluttajatuoteturvallisuudessa, ympäristö-, lääke- ja elintarviketurvallisuudessa, yms.

Ihmishenki on varsin kallis tehosairaanhoidossa. En tiedä nykyisiä lukuja, mutta esimerkiksi kymmenen vuotta sitten keskosen kustannukset ensimmäisen vuoden ajalta olivat noin 70 000 €. Tehohoidon ohella myös esimerkiksi syöpien hoitokustannukset ovat noin 30 000 €, mutta jos huomioon otetaan eliniän odote uusiutumisriskin osalta, kyse on todella kalliiden elinvuosien tuottamisesta.

Rikosten osalta, päivä ehdottomassa vankeudessa maksaa 215 € yhteiskunnalle. Käytännössä siis yhden vuoden vankeus vastaa kustannuksiltaan keskosen pelastamista. Tässä laskennassa ei vaan ole mitään järkeä, sillä menetettyä ihmishenkeä ei saada palautetuksi, vaikka miten pitkä rangaistus määrättäisiin tai kuinka paljon tahansa vankienhuollon kustannuksia nostettaisiin.

Siksi ihmishengen hinta pitäisikin henkirikollisuuden osalta laskea yleispreventiivisten toimien (sosiaalityö, päihdehuolto, syrjäytymisen ehkäisy) kustannuksista suhteessa siihen, montako henkirikosta sillä on ehkäisty, sekä rangaistusjärjestelmän uusimisriskiä vähentävien toimien (sosiaalityö, päihdehuolto, jne.) hinnasta suhteessa siihen, paljonko henkirikosten uusimisia on saatu ehkäistyä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

"Halvimmillaan ihmishenki on luullakseni liikenteessä. Korjatkaa, jos tästä on lukuja saatavilla. Esimerkiksi nopeusrajoitusten pudottaminen reilusti maksaisi erittäin vähän yhteiskunnan kokonaistuottavuudelle kuljetusten ja liikkumisen hidastumisena, mutta vähentäisi erittäin paljon liikenneonnettomuuksissa kuolleita."

Olet väärässä. Vuosittainen liikennesuorite on noin 54 miljardia kilometriä. Jos tämä tehdään keskinopeudella 60 km/h, siihen kuluu 900 miljoonaa tuntia. Jos tämä tehdään keskinopeudella 50 km/h, siihen kuluu 1080 miljoonaa tuntia.
Erotus on 180 miljoonaa tuntia. Tunnin keskihinnalla 30 euroa on kustannus 5.4 miljardia vuosittain.

Vastaavasti voidaan tarkastella pelkästään ajanhukkaa. Liikenteessä kulkevan jäljellä oleva elinikäodote on esimerkiksi 40 vuotta, siis valveillaoltunteina 233600 tuntia. Hidasteluun kuluu siis noin 770 ihmiselämää joka vuosi.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Tunnin hinnoitteleminen noin toimii ainoastaan ammattiliikenteessä (julkinen, taksit, rahdit), sekä työpäivän sisäisissä ajoissa. Vapaa-ajan liikennettä ei voi laskea mukaan, koska siinä ei keskimäärin synny tuottoa. Työmatkaliikenne ei ole suoranaisesti ihmisten työaikaa, jolloin pidempi työaika lähinnän lyhentää vapaa-aikaa ja mahdollisesti vaikuttaa näin virkeyden kannalta työn tuottavuuteen. Sen laskeminen on hyvin epävarmaa. Muuttaahan ihmiset toisinaan ihan vapaaehtoisestikin kohtuullisen kauas työpaikoistaan.

Toimituksen poiminnat