Jussi Airaksinen

Ajatuksia sääntelynpurkutalkoista

Sipilä antoi ilmoituksensa eduskunnalle sääntelynpurkutalkoista ja kokoomus on tätä vaatinut jo aiemmin. Mielestäni on opettavaista ja hyödyllistä käydä keskustelua välillä abstraktimmalla ja teoreettisemmalla pohjalla, mutta sitten pitäisi myös olla valmis perehtymään siihen teoriaan. Poltin tuossa taannoin kieleni kuumaa keittoa syödessäni, mutta en ole silti valmis osallistumaan ruoan kypsennyksenpurkutalkoisiin.

Sääntelyä on monenlaista. Yleensä poliitikkojen ja viranomaisten asettama sääntely on sellaista, joka tähtää tietyn ongelman ratkaisemiseen. Sitten on sellaistakin sääntelyä, jonka taustalta on hyvin vaikea löytää kestävää perustetta. Ajatellaan esimerkiksi sosiaalista sääntöä “syntymäpäiväsankaria onnitellaan”. Kyseisestä säännöstä aiheutuu luultavasti ainakin se, että päivänsankari ilahtuu onnitteluista. Toisaalta, jos joku unohtaa onnitella syntymäpäiväsankarin, tämä saattaa pahoittaa mielensä, jolloin syntyy hyvinvointitappiota. Jos nyt harkitaan tämän sosiaalista kanssakäymistä rajoittavan säännön purkamista, pitäisi arvioida, onko sillä saavutettu hyvinvointi suurempaa kuin sen aiheuttamat hyvinvointitappiot, sekä sitä, onko onnitelun unohtavalle aiheutuva hyvinvointitappio kohtuullisessa suhteessa säännön kokonaishyötyihin nähden.

Sääntelyn muodot ovat moninaisia. Monia merkittäviä ongelmia on myös onnistuttu ratkaisemaan ihan vapaehtoisella sääntelyllä, kuten itsesääntelyllä ja informaatio-ohjauksella. Esimerkiksi ehkäisyvalistus on tutkitusti tehokkaampi tapa ehkäistä teiniraskauksia kuin käsky- ja kieltonormit. Tämä voidaan yhdistää myös taloudelliseen ohjaukseen, esimerkiksi ehkäisyvälineiden maksuttomaan saatavuuteen teineille, jolloin sääntelyn tehokkuus eräiden arvioiden mukaan voisi parantua. Ehkäisyvalistuskin on poliittisesti asetettua sääntelyä.

Monet raskaammat sääntelyn muodot, kuten vero-ohjaus, käsky- ja kieltonormit sekä raskaimpana vaihtoehtona ennakkovalvonta eli luvanvaraisuus ovat perusteltuja monissa käyttökohteissaan. Esimerkiksi ympäristölupajärjestelmää voidaan perustella sillä, että ei olisi järkevää investoida miljardia tehtaaseen, joka todetaan valmistuttaan laittomaksi ja määrätään purkamaan. Toisaalta taas kevyemmät investoinnit vaativassa kohteessa kieltonormit lupajärjestelmän sijaan saattavat olla hallinnollisesti kevyempiä toiminnanharjoittajaa kohtaan ja seurausperusteisina kannustaa innovaatioihin.

Jokaisella säännöllä on myös haittavaikutuksensa, kuten mainitusta onnittelusäännöstä kävi ilmi. Tässäpä jonkinlaiset yleisperiaatteet sille, kuinka luodaan ainoastaan hyvää ja tarpeellista sääntelyä. Olisin piirtänyt tämän flowcharttina, mutta oikeastaan alaspäin kulkeva lista on yhtä havainnollinen.

1. Määritellään, mikä on yhteiskunnallinen ongelma, joka halutaan ratkaista.
2. Määritellään, onko kyseinen ongelma niin olennainen, että sen ratkaiseminen on ylipäänsä tarpeellista.
3. Jos vastaus edelliseen on kyllä, kartoitetaan kaikki mahdolliset keinot, kuinka ongelma saadaan ratkaistua.
4. Arvioidaan jokaisen vaihtoehdon kohdalta
    a) Kuinka tehokkaasti tarkasteltava vaihtoehto ratkaisee ao. ongelman
    b) Millaisia haitallisia ulkoisvaikutuksia tarkasteltava vaihtoehto aiheuttaa
    c) Millaisia hyödyllisiä ulkoisvaikutukia tarkasteltava vaihtoehto aiheuttaa
5. Arvioidaan, onko missään sääntelyvaihtoehdossa haitalliset ja hyödylliset ulkoisvaikutukset kohtuullisessa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, sekä ratkeaako ongelma riittävän tehokkaasti millään tutkituista sääntelytavoista.
6. Jos kyllä, valitaan tehokkain tapa ratkaista ongelma, jolla on vähiten ulkoishaittoja ja eniten ulkoishyötyjä.

Ja koska kyse on nimenomaisesti sääntelynpurkutalkoista, niin oletan nyt, että eduskunta tekee tämän kaiken kalja- ja makkarapalkalla, jos se vaan verottajalle sopii. (Kiitos Samuli Lintulalle loppukaneetista)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kielen polttaminen keittoon oli sääntelyn osalta osuva esimerkki. Tosin tarina on mennyt Suomessa niin, että virkamies saa kuulla kielen polttamisesta, kun toimittaja on tehnyt jutun jossa annetaan ymmärtää ettei yhteiskunta ole suojellut viatonta keitonsyöjää riittävästi. Virkamieskoneisto taas määritelmällisesti hyötyy kontrollista, joten innokas virkamiehemme lähtee ajamaan lakia jossa kaikilta keiton keittäjiltä vaaditaan viranomaisilla hyväksytettävät kontrolliprosessit, ettei keittoa tarjoiltaisi liian kuumana. Prosessia varmistamaan palkataan keitonkuumuustarkastajia, jotka pistokokein varmistavat että sinänsä hyvä tavoite, ettei keitonsyöjän kieli pala, toteutuu.

Yltiöpäiset ja vastuuttomat liberaalit (voikohan keskustalaista uskovaista pohjalaista sellaiseksi edes kutsua?) taas ovat sitä mieltä, että ihminen ei tarvitse kontrollia oppiakseen, ettei tulikuumaa keittoa kannata kauhoa suuhunsa. Oppiihan tuo keitonsyöjä ilman sääntelyäkin.

Kiitos kuitenkin hyvin kirjoitetusta tekstistä, jossa oli paljon asiaa. Harmi että se ei kuitenkaan ollut objektiivinen analyysi, vaan loppujen lopuksi viestiksi jäi vain että meillä ei todennäköisesti ole purettavissa olevaa sääntelyä. Niitä on, ja runsaasti.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Ei virkamieskunta varsinaisesti hyödy sääntelystä. He vaan tekevät sitä työtä, mitä heidät on määrätty tekemään. Tosin jos sääntelyn raskaus kasvaa holtittoman paljon ja viranomaiset ovat aliresursoituja niin pahasti, ettei työtä enää kyetä kunnolla hoitamaan, se voi toki vaikuttaa työmotivaatioon ja stressiin. Toki viranomaisilla voi olla näkemyksiä siitä, millaista sääntelyn tulisi olla siitä näkökulmasta, että nämä saisivat järkevimmin hoidettua sen tehtävän, mitä varten ne ovat olemassa. Tarpeettoman raskas sääntely on myös viranomaisen harmi, sillä silloin ne työtunnit ovat pois siitä, miten samat tavoitteet saavutettaisiin järkevämmällä työajankäytöllä ja vähemmällä valituksella.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

"Ei virkamieskunta varsinaisesti hyödy sääntelystä"

Uskon periaatteessa ihmisen hyvyyteen, sinulla vain usko on huomattavasti vahvempi. Minä uskon myös ihmisen itsekkyyteen. Uskon että minä kun valmistelen keitonkuumuudenvalvontavirastoasetuksen, saatan päästä tuon viraston valvontaasiainpäälliköksi ja siten luotua itselleni oman valtakunnan. Onko tuplapalkka ja ikuinen koskemattomuus ja sadan alamaisen nöyrä palvelu sitten hyötymistä? Myönnän että asian arviointi riippuu arvioijan arvoista, voihan tuon nähdä riesanakin.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Otetaan ajankohtainen esimerkki sääntelystä, joka lisää merkittävästi byrokratiaa (kustannusvaikutus 12,7 milj.), eikä varsinaisesti tuota mitään. Lähipäivinä astuu uudelleen voimaan poliisin kirjoittaman sakon muuntorangaistus vankeudeksi. Asiasta tehdyn tutkimuksen ja lain perustelujen mukaan lakimuutoksen ei uskota vähentävän rikollisuutta ollenkaan.

Poliisin esittämän arvion mukaan lain valvonta tulee vuosittain vaatimaan noin 90 poliisimiehen resurssit. Nämä resurssit tullaan siirtämään pois valvonnasta. Millä tavoin yksittäinen poliisimies tai poliisijohto hyötyy siitä, kun sensijaan, että 90 poliisimiestä olisi puhalluttamassa autoilijoita tai partioimassa katuja, nämä ovat taksikuskeina kaljavarkaille kuulusteluihin ja oikeudenkäynteihin?

Tai vastaavasti sama muutos työmääränä vastaa 35 syyttäjän työpanosta. Tällöin syyttäjät jättävät vaan jotkut muut jutut tutkimatta, joihin aika ei riitä. Mitä se syyttäjä siitä hyötyy?

Tai kun käräjäoikeuksien puolella juttuja tulee lisää noin 25 000 vuodessa käsittelyaikoja vaan venytetään, että saada tehtävä hoidettu. Mitä hyötyä sille tuomarille tai vaikkapa oikeuden sihteerille tästä byrokratian lisäämisestä on?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Jäljet johtavat yleensä sylttytehtaaseen, kuka ajoi lakimuutosta ja miksi? Pätevä peruste lisämäärärahoille, jonka voi perustella lain vaatimuksella, siitäkö ei kukaan voi hyötyä? Jenkit sanovat seuraa rahaa, jos kysymyksesi vastaus aidosti kiinnostaa suosittelen toimimaan niin.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Kyseisen lakimuutoksen lobbasi EK:lainen Kaupan liitto kansanedustajille. Ei tuota yksikään viranomainen edes yrittänyt väittää järkeväksi. Hallituksen esitykseen kirjatut vaikutusten arvioinnit näyttää pikemminkin sille, että virkamiehet yrittää piruilla poliitikoille siitä, kuinka huono idea on kyseessä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Saattaahan tuo olla juuri niin kuin kerrot, vaikka sitä on loogisesti niin vaikea käsittää. Olisin heti ostanut että vähävaraiset haluavat varmistaa ettei yksi hairahdus jää kiveksi kaulaan, vaan että velkansa yhteiskunnalle saa sovitettua ilman rahaakin...

Oli miten vain on tuo keskustelu esimerkistäsi vain viihdyttävää pallottelua. Se että säädetään (mahdollisesti) päättömiä lakeja myös ilman että joku voittaa asiassa jotakin, kertoo vain että niitä turhia säädöksiä on takuulla todella paljon. Itse uskon kuitenkin että joku uskoo aina hyötyvänsä, eli tässä nyt sinun identifioma Kaupan liitto (tai toivon mukaan sen jäsenet). Hauskinta on tietysti, kun pointtini oli alun perin että niitä turhia säädöksiä on todella paljon, kun koin että tekstissäsi annoit ymmärtää ettei niitä juurikaan ole. Kiitos kun riensit apuuni todistelemaan olettamani todenperäisyyttä. Taisimme päätyä yhteisymmärrykseen että karsittavaa löytyy.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Kyllä vain. Sääntelyä pitää aina tarkastella sen tarkoitusperästä ja toimivuudesta käsin. Esimerkiksi itse pidän yleistä asevelvollisuutta tarpeettoman raskaana ja yhteiskunnan kokonaisedun vastaisena sääntelynä, mutta sekin keskustelu on mielekkäämpää käydä mieluummin puolustuspolitiikan tarpeista, taloudellisuudesta ja perusteista lähtien, eikä niinkään yleisellä tasolla sääntelytaakasta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Huomasitko että näinkin mielenkiintoisesta aiheesta hyvän alustuksen jälkeen vain yksi lukija on kommentoinut. Erinomainen esimerkki siitä, miten liiallinen tai turha sääntely vaikuttaa toimintaamme yhteiskunnassa

Toimituksen poiminnat