*

Jussi Airaksinen

Wahlroosin perustuslakipamfletista

Björn Wahlroos kirjoitti sitten EVA:lle pamfletin perustuslain kehittämisestä. En vielä ehtinyt lukea sitä kokonaan mutta johtopäätöksiä ja keskeisiä lukuja silmäillen tulee jo mieleen useita kriittisiä huomioita.

Pamfletissa perusoikeuksien ulottuvuuden laajeneminen ja sitovuuden kasvaminen näytettäisiin paikannettavan jotenkin kansallisesti ohjailtavaksi kehitykseksi, vaikka sitä se ei ole. Kansainvälinen ihmisoikeuskehitys ja Euroopan ihmisoikeussopimus erityisesti, EU-oikeus ja muut kansainväliset vaikutteet ovat olleet paitsi päällimmäisiä vaikuttimia kotoperäisen perusoikeusjärjestelmän syntymiseen, myös yhä useammin suoraan sovellettavaa oikeutta. Jos kotoperäistä perusoikeusjärjestelmää halutaan supistaa, yhä useammin tullaan tekemisiin kansainvälisen oikeuden suoran soveltamisen kanssa, mikä jossain määrin vähentäisi oikeuden ennakoitavuutta.

Toisekseen Wahlroosin esittämät tavoitteet ja niihin liittyvät keinot näyttäisi olevan paikoin sisäisesti ristiriitaisia. Yhtäällä pamfletissa ollaan huolestuneita siitä, että monesta puolueesta koostuvat hallituskoalitiot eivät kykene tekemään päätöksiä ja perustuslaki jarruttaa päätöksentekoa edelleen. Toisaalta pamfletissa esitetään perustuslain jälkikäteiskontrollin lisäämistä niin, että perustuslakituomioistuin tai korkein oikeus voisi kumota Eduskunnan säätämän lain, joka on jo kertaalleen hyväksytty perustuslakivaliokunnassa. Kyse olisi tällöin yhden ylimääräisen veto-oikeuskerroksen lisäämisestä nykyjärjestelmään, joka pikemminkin lisäisi lainsäädännöllistä stagnaatiota.

Sanamuodonmukaisen tulkinnan kannattaminen ainoana tulkintatapana kertoo vain siitä, miten hataralla pohjalla kirjoittajan kokemus ja osaaminen oikeudellisesta päätöksenteosta on. Perusoikeudet ovat niin yleisellä tasolla kirjoitettuja ja useimmiten keskenään ristiriidassa, että niiden sisällöstä ei voi saada mitään tolkkua ottamatta mukaan tulkintakerrokseksi esimerkiksi sitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut kirjoittaessaan jonkun säännöksen tai miten kyseinen säännös käyttäytyy oikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslaki esimerkiksi edellyttää, että hyvän hallinnon takeista on säädettävä lailla. Jos me juututaan vain sanamuotoon ”hyvä hallinto”, niin ei siitä voi vielä päätellä, mitä se pitää sisällään. Se, että hyvään hallintoon liittyy esimerkiksi hallinnon asiakkaiden tasapuolinen kohtelu, viranomaistoimivallan käyttäminen oikeasuhtaisesti lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin tai mahdollisuus luottaa siihen, että viranomaisen päätökset ovat oikeellisia, virheettömiä ja pysyviä, ei näy sanamuodossa, vaan pitää mennä lain perusteluihin ja oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Edes alemmanasteista lakia ei ole mahdollista kirjoittaa niin yksiselitteisesti ja yksityiskohtaisesti, että sanamuodonmukainen tulkinta olisi kaikissa tilanteissa mahdollista. Perustuslain osalta se on vielä mahdottomampaa.

TSS-oikeuksien Wahlroos katsoo olevan arvokannanottoja, joiden soveltaminen budjettivaikutuksineen kuuluu ensisijaisesti Eduskunnalle eikä juristeille. Kaikki perusoikeudet ovat arvokannanottoja. Myös elinkeinovapauden tai omaisuudensuojan soveltamisella on budjettivaikutuksia. Samoin ympäristöperusoikeuden horisontaalisen ulottuvuuden nostaminen esille sivuuttaa sen, että horisontaalivaikutukset tulee säteillä koko yhteiskuntaan, koska julkisen vallan velvollisuus on lailla turvata perusoikeuksien toteutuminen. Miten esimerkiksi ihmisten yhdenvertainen kohtelu voitaisiin turvata julkisen vallan puolesta, jos yksityisiä velvoittavasti ei saisi lailla säätää, että ihmisiä tai vaikkapa yrityksen vähemmistöosakkaita tulee kohdella tasavertaisesti?

Pamfletissa esitetyn valtion menokaton osalta on todettava, että Yhdysvalloista mainittua velkakattoa on nostettu säännöllisin väliajoin siitä lähtien kun se säädettiin. Kuntien kokemukset investointikatoista puolestaan ovat osoittaneet, että niillä voidaan estää jopa kunnille tuottavien investointien tekeminen ajoissa.

Vaalipiirien pilkkominen, suurimman puolueen lisäpaikkajärjestelmä ja Eduskunnan vallan siirtäminen presidentille taitaakin olla sitten enemmän poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa kuin oikeudellista analyysiä tarvitsevia päätöksiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Kritiikkisi on mielestäni asiantuntevaa, mutta olisiko pamfletissa yhtään mitään mitä voisit kannattaa, tai olisiko sinulla omia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi?

Nyt tilanne on nimittäin se, että maa on halvaantunessa tilassa, ja jotain pitäisi tehdä.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Jotta voisi tuottaa ehdotuksia tilanteen parantamiseksi, pitäisi kai määritellä ensin ongelma. En ole samaa mieltä Wahlroosin kanssa monestakaan tämän esille nostamasta ongelmasta. Esimerkiksi se, että toimeenpaneva valta on siirretty presidentiltä hallitukselle ei minun mielestäni ole mikään ongelma, mutta voi olla vastakkaistakin mieltä. Mitä tulee valtiosäännön politiikkaa hidastavaan ja jäykistävään vaikutukseen, hallitus on helposti ketterämpi toimija kuin hallitus yhteistyössä presidentin kanssa. Samoin Wahlroos pitää ongelmana sitä, että perusoikeudet rajoittaa lainsäätäjän toimivaltaa. Tätä mieltä saa olla, mutta lopulta se on puhtaasti arvokysymys. Itse näen, että perusoikeuksien tehtävä nimenomaisesti on rajoittaa lainsäätäjän ylilyöntejä. Esimerkiksi Britanniassa, jossa perusoikeusjärjestelmää ei sellaisenaan ole, tuomioistuimet tuottaa merkittävän osan oikeudesta lainsäätäjän rinnalla ja tuomioistuinten rooli mielletään common law-maissa poliitikkojen vastavoimaksi. Meillä oikeudellisessa harkinnassa taas on toisaalta oikeusjärjestelmän itsesuojelumekanismi, mutta toisaalta tulkintalähteenä on lainsäätäjän tarkoitus, mikä taas common law-maissa on vieraampi.

Se, mitä Wahlroos näyttää tuossa pamfletissa hakevan vastaan presidentin ja parlamentin suhteessa pitkälti Ranskan järjestelmää ilman yhtä suuria perusoikeusrajoitteita. Ranskassa presidentti valitsee pääministerin, saa hajottaa parlamentin, johtaa ulkopolitiikkaan, jne. Ehkä tuota parlamentin ja presidentin suhdetta koskevaa ehdotusta voisi lähteä arvioimaan siltä pohjalta, että toimiiko ranskalainen järjestelmä tällä hetkellä paremmin kuin muu läntinen Eurooppa?

Oliko listassa sitten hyviä ehdotuksia, niin kohdassa 1, näkisin ihan mielekkäänä, että puolueet oma-aloitteisesti ohjaisi valiokuntaan kokeneempia kansanedustajia, mutta en haluaisi silti rajoittaa eduskunnan päätöksentekovaltaa tässä asiassa perustuslain tasolla.

Samassa kohdassa mainittu periaatteellisesti merkittävimpien ehdotusten priorisointi kuulostaa teoriassa kannatettavalta, mutta käytännössä esityksen merkityksellisyyttä voi olla vaikea tunnistaa, ennen kuin se on arvioitu. Esityksen yhteiskunnallisen painoarvon perusteella tapahtuvaa yksinomaista valikointia en ehkä pitäisi järkevänä silloin, jos vaikutuksiltaan vähäinen esitys näyttää selvästi perustuslainvastaiselta.

Ehdotuslistassa kohdan 2 näkisin periaatteessa jo olevan ehdotetulla tavalla lukuunottamatta sitä, että asiantuntijoiden suulliset kuulemiset ei ole jostain syystä julkisia. Niinhän se menee, että hallitus tuo jonkun puolustamaan esitystä ja sitten kuullaan, mitä muilla on sanottavaa.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Samoin Wahlroos pitää ongelmana sitä, että perusoikeudet rajoittaa lainsäätäjän toimivaltaa. Tätä mieltä saa olla, mutta lopulta se on puhtaasti arvokysymys."

Tässä on mielestäni pamfletin keskeisin sisältö - tehokas hallinto ei ole arvokysymys, vaan se on objektiivisesti mitattavissa.

Tehokasta hallintoa voi sitten käyttää hyvään tai pahaan, mutta tehotonta (toimintakyvytöntä) hallintoa ei kumpaankaan.

Ajopuulle ei lopulta käy hyvin.

Max Jussila

"Kansainvälinen ihmisoikeuskehitys ja Euroopan ihmisoikeussopimus erityisesti, EU-oikeus ja muut kansainväliset vaikutteet ovat olleet paitsi päällimmäisiä vaikuttimia kotoperäisen perusoikeusjärjestelmän syntymiseen, myös yhä useammin suoraan sovellettavaa oikeutta."

Airaksinen, lienet lukenut muutakin kuin ympäristöoikeutta? Vuonna 2000 tuli uusi perustuslaki voimaan. Millä tavalla siinä olevat perusoikeudet poikkeavat vuoden 1919 hallitusmuodossa jo olleista perusoikeuksista?

Annetaan nyt sentään Ståhlbergille hänelle kuuluva kunnia eikä puhuta niin kuin perusoikeudet olisivat jonkin EU:n tai muun ylikansallisen järjestön diktaatteja.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Perusoikeudet lisääntyivät olennaisesti 1919 hallitusmuotoon verrattuna, mutta merkittävin muutos ei tapahtunut vuonna 2000, vaan vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Käytännössä puhutaan nykyisen, vuoden 2000 perustuslain, 2 luvusta. Tuolloin Suomen valtiosääntöön omaksutut perusoikeudet oli ottanut mallia mm. Yhdysvalloista ja Ranskasta. Ennen perusoikeusuudistusta Suomessa oli myös kansainvälisessä vertailussa hieman poikkeuksellinen tapa tuottaa runsaasti poikkeuslakeja, koska meidän perustuslaki yhä edelleen mahdollistaa poikkeuksien säätämisen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Nykyään tätä sentään halutaan tietoisesti välttää ja sitä mahdollisuutta käytetään vain oikeasti poikkeuksellisiin tarkoituksiin.

Juristikunnan herääminen perusoikeuksiin on ollut hitaampaa, kuin lainsäädännön kehitys. Vielä 90-luvulla perusoikeuksiin vetoaminen oli merkki siitä, että olet jo hävinnyt jutun, eikä perusoikeuksia juurikaan huomioitu lainsäädännön valmistelussa. Nykyään perusoikeusargumentaatiolla voi joissain tapauksissa jopa voittaa jutun tuomioistuimessa.

Kansainvälisessä kontekstissa samaan aikaan Euroopan ihmisoikeussopimus on alkanut yhä enemmän leimaamaan eurooppalaista oikeudenkäyttöä. Esim. Britanniassa ei ole perusoikeusjärjestelmää, jolloin kansainvälisiä sopimuksia ja niihin liittyvää oikeuskäytäntöä sovelletaan suoraan paikallisissa tuomioistuimissa. Suomalaiset perusoikeudet ovat kansallisiin piirteisiin sovitettuja johdannaisia näistä kansainvälisistä normeista, mutta onpa me Suomessakin keksitty jotain omaa, jota ollaan aktiivisesti edistetty mm. osaksi EU:n perusoikeuskehitystä (esim. mainittu hyvän hallinnon periaate ja laaja julkisuusperiaate). Tietyt oikeusperiaatteet ovat seuranneet Suomeen jo itäisen rooman valtakunnan ajalta, kuten muuallekin läntiseen Eurooppaan.

Toki suomalaisessakin oikeuskäytännössä nykyään usein tuomioiden perusteluissa käydään nykyään läpi mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ja EU-tuomioistuimen ratkaisut ovat jo itsessään erittäin vahvasti sitovia. Samoin lakiesitysten perusteluissa ja perustuslakivaliokunnan perusteluissa on lisääntynyt viitteet siitä, että suomalaisella lainsäädännöllä halutaan aktiivisesti toimeenpanna niitä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut.

Noin poliittisesti olen taas pitkälti sitä mieltä, että haluaisin jatkossakin pitää Suomen kansainvälisesti luotettavana sopimuskumppanina, joka sitoutuu lainsäädännön kehittämisessä oikeasti toimeenpanemaan sen, minkä lupaa. Meidän oikeusjärjestelmä kun ei nojaa yhtä vahvasti, toisin kuin esimerkiksi Britanniassa, siihen että valtioidenvälisiin sopimuksiin vedotaan tavan mukaan yksilöidenvälisissä oikeudenkäynneissä.

Max Jussila

Kirjoitat pitkästi, mutta siitä ei saa pisteitä. Kun nykyistä perustuslakia vertaa vuoden 1919 lakiin, niin mitä perustavaa laatua olevia lisäoikeuksia sinne nyt sitten on uusina tuotu tuohon vanhaan verrattuna? Minusta ei yhtään mitään.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen Vastaus kommenttiin #6

Tämä nyt ei ole mikään kattava, vaan enemmänkin parin esimerkin lista:

-Syrjinnän kielto
-Lapsen oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin
-Velvollisuus edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa
-Kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto
-Vangitseminen ja kiinniotto edellyttää tuomioistuimen päätöksen tai mahdollisuuden valittaa tuomioistuimeen
-Vangitun ja kiinniotetun oikeuksista säädettävä lailla
-Kielto karkottaa kansalaisia maasta
-Viranomaisen asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, jos niiden salaamiselle ei löydy laista perustetta
-Oikeus järjestää mielenosoituksia ja osallistua niihin
-Julkisen vallan velvollisuus edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja itseään koskevaan päätöksentekoon
-Oikeus maksuttomaan perusopetukseen
-Jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada muutakin kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä
-Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus
-Viittomakielisten, saamelaisten ja romanien kielelliset ja kulttuuriset oikeudet
-Elinkeinonvapaus
-Julkisen vallan velvollisuus edistää työllisyyttä
-Kielto erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä
-Oikeudet sosiaaliturvaan
-Ympäristöperusoikeus
-Oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi
-Hyvän hallinnon takeet

Sanamuoto ei kuitenkaan kerro kaikkea. Olennaista on havaita, kuinka oikeuskäytäntö ja lainvalmistelu on muuttunut. Nykyään on ihan normaalia, että tuomioistuin perustelee ratkaisunsa perusoikeuksilla. Reilut parikymmentä vuotta sitten näin ei tapahtunut käytännössä koskaan. Samoin poikkeuslakikäytännöstä ollaan pitkälti luovuttu, vaikka se oli joitain vuosikymmeniä sitten täysin normaalia.

Niko Sillanpää

En ole lukenut Walhroosin tekstiä, ainoastaan sitä käsitteleviä lehtijuttuja. Kommenttina:

1) Juristikunta on valtiosääntö- ym. julkista valtaa lähellä olevan juridiikan osalta läpeensä politisoitunut. Piikkipaikoilla näyttää olevan lähinnä uusvasemmistolaista, marxilaista ja vihreää ajattelua. Toimiessaan asiantuntijoina kyseiset juristit ovat poliittisia toimijoita siinä missä poliitikotkin, mutta ilman poliittista mandaattia äänestäjiltä.

2) Vapaus on perustellusti aina suurempi oikeushyvä kuin tasa-arvo/tasavertaisuus, elleivät nämä nimenomaisesti palvele vapautta.

3) Perustuslakiin ei tarvitse tehdä kuin yksi muutos eli lisätä kuudenteen pykälään, että yhdenvertaisuutta/tasa-arvoa ei milloinkaan tulkita tulosten tasa-arvona ilman hyvin painavia perusteita ja että tällöin mahdollinen laki pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.

4) Muutoin riittää perustuslain tulkinnan käytäntöjen ja painotusten muuttaminen siten, että Ojasen, Lavapuron, Viljasen ja Scheinin sekä heidän opetuslapsiensa tulkinnat jätetään huomiotta tai hyvin vähäiselle huomiolle. Toinen välttämätön toimenpide on varausten tekeminen kv tuomioistuimien tuomivaltaan, esim. EIT:n tuomiovallan tunnustamatta jättäminen kv suojelua koskevien päätösten osalta. Vielä järkevämpää olisi tehdä varauksia nykyisiin kv sopimuksiin siltä osin kuin ne ovat keskeisesti meidän intressejämme vastaan. Vielä tätäkin järkevämpää olisi muodostaa kansainvälinen poliittinen koalitio, joka ajaisi näiden sopimusten avaamista ja uudistamista vastaamaan nykytodellisuutta. Keskeistä on rajoittaa juridista käsien sitomista "globaalia vastuuseen" eli olennaisesti kv suojeluun ja ilmastotulonsiirtoihin.

5) TSS-sopimusten ja julistusten soveltamisala on valtaosa valtion (ja kuntien) budjeteista. Tämä päätösvalta pitää selvästikin säilyttää täysimääräisenä vain ja ainoastaan eduskunnalla.

6) Perustuslakituomioistuimessa ei ole järkeä, vaan se olisi vain de facto yksi poliittisen toiminnan taso lisää, mutta luonteeltaan eduskuntaa epädemokraattisempi.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

No ehkä tässä nyt ei ihan kaikki kohdat ansaitse vastausta, mutta tuolle ajatukselle, että vapaus on suurempi oikeushyvä kuin tasa-arvo ei löydy perustetta perustuslaista. PeL 6.1 §:n mukaan "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.". Yksilön vapauden tarkempi käsitteellinen määrittely myös puuttuu perustuslaista. Yhdenvertaisuutta on edistetty oikeuskäytännössä ja oikeustieteessä myös ennen nykyistä perustuslakia hyvin perustavanlaatuisena periaatteena. Jos yhdenvertaisuusperiaatteesta halutaan oikeasti luopua täysin niin, että esimerkiksi tuomari voi perustaa päätöksensä sille, että päätös tuottaa etua hänen sukulaiselleen, niin pelkkä PeL 6.1 §:n poistaminen ei riitä, vaan tarvitaan perusteellisempaa muutosta juristien ajattelussa.

Mitä tulee EIT:n toimintaan, Eduskunnalla on täysi vapaus erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Niin pitkään kun sitä ei tehdä, tuomioistuimet soveltaa kyseistä sopimusta.

TSS-oikeudet ei ole ainoa kustannuksia aiheuttava perusoikeus. Esimerkiksi alkoholin käyttö aiheuttaa suurimman osan Suomen rikollisuudesta ja näiden rikosten, oikeusjärjestelmän sekä täytäntöönpanon kustannukset ovat valtavat. Silti alkoholin myyntiä baarissa tai kaupassa voidaan perustella elinkeinonvapaudella, joka on perusoikeus sekin.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Eikös tuo tosiseikka, että luetellaan litania verbaalisesti muotoiltuja perusoikeuksia mutta ei muodosteta minkäänlaista näkemystä siitä miten erilaiset "oikeudet" voivat yhdessä ja samassa yhteiskunnassa toteutua, ole koko tämän juristerisen ajattelun perustavanlaatuista käsitevammaisuutta?

Että on mahdollista supistaa ajattelun fokus yhteen verbaaliseen idealisaatioon kerrallaan miettimättä sen enempää yhteisöllisiä ehtoja ja edellytyksiä kuin sitäkään mikä arvo priorisoidaan mihinkin nähden.

Ihmisoikeusajattelu on aina YK:n Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisesta Julistuksesta lähtien ollut vahvasti idealisoitua, yhteiskunnalliset edellytykset kokonaan ohittavaa ajattelua. Ikään kuin moraali ei olisikaan nimenomaan tietyn yhteisön sisäinen liima-aine, vaan se voitaisiin irrottaa reaalipohjalta ja muotoilla kuin se toimisi abstraktissa tyhjiössä täysin todellisuudesta irronneiden yleiskäsitteiden määrittelemänä.

Juristeria on todella "yli-ihmistiede". Sillä ylihistoriallisen, ylikulttuurisen, ylikansallisen, yliyhteisöllisen moraalin muotoilijan täytyy uskoa yli-ihmisoppiin. Ei ole sitten ihme, että tällaisia täysin ymmärryksen noituviin yleiskäsitteisiin perustuvia verbaalisia "perusoikeuksia" vaeltaa Suomeenkin jakamaan koko muu maailma.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen Vastaus kommenttiin #10

Jos nyt yhtään sain kiinni ajatuksestasi, niin puhut erottelusta sen välillä, miten asiat tosiasiassa ovat ja miten asioiden pitäisi olla? Oikeus kuvaa aika usein sitä, miten asioiden pitäisi olla, eikä sitä, miten ne oikeasti ovat. Rikoslain mukaan sille, joka varastaa tulee määrätä sakkoja, mutta tosiasiassa moni myymälävaras ei ole jäänyt kiinni. Täytäntöönpanossa on siis vaje.

Mitä tulee taas oikeuden sisäisiin jännitteisiin, sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että useimmat perusoikeudet ovat jännitteisessä suhteessa (eli ristiriidassa) keskenään. Siitä, että perusoikeuksien välillä on jännitteitä ei kuitenkaan voi johtaa sitä, että minkään perusoikeuden toteutumista ei tulisi edistää. Pikemminkin niin päin, että jos jollain päätöksellä voidaan edistää tai olla edistämättä jonkun perusoikeuden toteutumista, niin valitaan perusoikeuden toteutumista edistävä vaihtoehto.

Sitten kun liikutaan taas jänniteisten perusoikeuksien välillä, pitää arvioida tapauskohtaisesti niiden välistä painoarvoa. Oikeustiede on yrittänyt kehitellä tähän jonkinlaisia välineitä (esim. ydinalueoppi).

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #11

""... erottelusta sen välillä, miten asiat tosiasiassa ovat ja miten asioiden pitäisi olla...""

Eurooppalaisen ihmisen syvyysperspektiivi ja ajantaju elpyivät renessanssissa, kartesiolainen subjekti -- eli tajunnallisella näyttämöllä se paradgmaattinen perusjäsennys jossa minä on toimija ja maailma näyttämö -- syntyi pitkässä operspektiivissä niin että Shakespeare oli ensimmäinen joka kirjoitti näytelmän näytelmän sisään, esirippu levisi läpi Euroopan parissa vuosikymmenessä 1600-luvun alkupuolella, valistusvuosisadan lopulla Diderot kirjoitti ensimmäisen varsinaisen eurooppalaisen, "edustuksellisia" henkilöhahmoja hyödyntävän romaanin -- tämän eurooppalaisen subjektin individualismi manifestoitui yksilönvapauksina ja -oikeuksina, ja sen yhteisöprojektiona kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio tuli "edustuksellisen" demokratian ainoaksi luonnolliseksi alustaksi.

Kaiut Humen kausaliteettiongelmista elävät edelleen mutta totaalisesti toisenlaatuisessa kognitiivisessa kokonaiskoherenssissa kuin missä ne aikanaan syntyivät. Nyt ne ovat pelkkää käsiterealismia -- tavallaan vain jonkinlaista juuriltaan temmattua verbaalista normatiikkaa, joka kelpaa esimerkiksi juristeriassa käsitelavastukseksi johon ei mitään historiallista tai muuta syvempää ymmärrystä tarvitse sisällyttää.

Samoin on noiden tuossa alempana olevassa kommentissasi mainitsemiesi negatiivisen ja positiivisen vapauskäsitteen laita -- ei niitäkään ymmärrä ilman perusteellista paneutumista eurooppalaiseen uuden ajan kulttuurikognitioon. Käsitteinä ne ovat vain auktorisoivia viittauksia johonkin jota oikeasti kukaan juristeristi ei ole ottanut ongelmakseen pohtia. Juristeria on paljolti vain pelkkää käsitesekaannusta.

Paitsi uuden ajan ajatushistoriaa, juristeriassa loistaa poissaololaan sosiologinen ymmärrys -- esimerkiksi yhteisöissä vallitsevan sosiaalisen sidonnaisuuden asteesta ja sille ominaisesta perustavanlaatuisesta erosta "mekaanisen" normimoraalin ja "orgaanisen" omantunnonetiikan välillä (durkheimilaisia käsitteitä käyttääkseni) ei oikein missään puhuta. Jos puhuttaisiin, kaikki keskustelu jostain ylihistoriallisesta, ylikulttuurisesta, ylikansallisesta ja yliyhteisöllisestä -- pelkästään yleiskäsitteellisellä määritelmätasolla täsmennetystä -- "tasa-arvoisuudesta" tajuttaisiin siksi mitä se de facto on: ajanmukaiseksi versioksi yli-ihmisideologiasta.

Niko Sillanpää

En tarkoittanut oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja tasavertaisuutta lain edessä, jotka nimenomaan ovat välttämättömiä vapauden takaamiseksi (vs. mielivalta), vaan edellä mainitsemieni henkilöiden ulostuloissaan harrastamaa päättelyä, että esim. jotain leikkauspäätöstä, hallintouudistusta tai muuta lakia ei voida tehdä, koska ehkä epätasaiset lopputulemat sukupuolien, haja-asutusalueiden ja asutuskeskuksien jne. kesken. Eli huomattavasti etäisempiä vaikutuksia, joiden arvioimiseen heillä ei oikeastaan ole edes kompetenssia. Kuvaavaa on kyseisille toimijoille, että häidän kritiikkinsä perustaa likimain aina juuri tasa-arvosta eli kuudennesta pykälästä lähtevään analyysiin.

Oikeushyvien järjestystä ei tietenkään voi eikä pidäkään määritellä perustuslaista, vaan se on poliittinen kysymys. Mutta jos nyt perustuslakia katsoo, tasa-arvoa käsitellään yhdessä pykälässä, erilaisia vapauksia useassa pykälässä. Filosofisesti vapaus ja autonomia on yleensä huomattavasti helpommin perusteltavissa kuin tasa-arvo, jonka monet luulevat jotenkin maagisesti itse perustelevan itsensä.

EIT:n tuomiovaltaan voi tehdä alakohtaisia varauksia, kuten esim. Iso-Britannia on tehnyt.

TSS eli karkeasti STM+OPM+VVM:n kuntien valtionosuudet on yli puolet valtion talousarvion menopuolen loppusummasta. Eli se on keskeisin osa eduskunnan vallankäyttöä, valtaa, jota ei ole kansanvaltaisessa järjestelmässä mitään mieltä antaa tai jakaa juristeille tai ylikansallisiin sopimuksiin. Alkoholin käyttö ei aiheuta suurinta osaa Suomen rikollisuudesta ja alkoholin myyntiä voi perustella helposti myös itsemääräämisoikeudella eli henkilökohtaisella vapaudella juoda alkoholia (ja kärsiä seuraukset).

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen Vastaus kommenttiin #13

Vaatimus siitä, että ihmisiä (ja vähän muitakin, kuten rajatuilta osin oikeushenkilöitä) kohdellaan tasa-arvoisesti niin tuomioistuinten toiminnassa, tosiasiasillisessa hallintotoiminnassa ja lakia säädettäessä on samaa perua. Tästä syystä esimerkiksi säätyjen erioikeudet turvaavaa lainsäädäntöä pidettiin itsenäisyyden alusta niin ongelmallisena, että sen rippeetkin kumottiin 1990-luvulla, vaikka historiallisesti säätyjen erioikeudet nautti perustuslaintasoisista suojaa eli säädös piti hyväksyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tai samasta syystä ministereille säädetty tuntuva alennus viinan hinnassa lakkautettiin 80-luvun alkupuolella.

Se, että aateliset saivat kurittaa palvelijoitansa ja olivat vapautettu maksamasta veroja tai se, että papistoon kuuluvan syyteoikeus piti hakea tuomiokapitulista ei varsinaisesti ollut edes useimmilta näihin säätyihin kuulumattomilta pois sen enempää kuin ministeriviinat muilta kansalaisilta kuin ministereiltä. Lähinnä yleinen yhdenvertaisuusperiaate kuitenkin johti, mihin johti. Joka tapauksessa säätyjen erioikeuksien lakkauttaminen oli aika äärimmäinen esimerkki siitä, että jopa perustuslain tasoisia vapausoikeuksia, mitä säätyjen erioikeudet käytännössä oli, voidaan kokonaan lakkauttaa tasa-arvoperiaatteen takia.

Olet siinä kyllä oikeassa, että tasa-arvon periaateen perusteluita ei voi normatiivisessa mielessä johtaa mistään, vaan siihen suhtaudutaan oikeudessa jonkinlaisena aksioomana. Tosin ei vapausoikeuksiakaan voi sen helpommin johtaa mistään. Tosin en ihan oikein hahmota, mitä vapaus täsmälleen ottaen on (olla vapaa jostakin vai olla vapaa tekemään jotakin?).

Alkoholi todellakin aiheuttaa todella suuren osan rikollisuudesta. Jos ylinopeudet siivotaan pois, noin puolet rikoksista ovat Suomessa omaisuusrikoksia. Varastetuin esine on polkupyörä, mutta myös kännyköitä ja lompakoita viedään, mökeille, nakkikioskeille ja autoihin murtaudutaan, autoja naarmutetaan tahallaan, jne. Merkittävä osa tekijöistä on tekohetkellä humalassa ja teolla pyritään rahoittamaan päihteiden käyttöä. Toiseksi suurin ryhmä on henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Vielä 90-luvun puolella suunnilleen neljäsosa pahoinpitelyistä ja puolet ryöstöistä tehtiin selvinpäin, mutta nyt selvien osuus on kasvanut pahoinpitelyissäkin jopa puoleen tekijöistä. Henkirikoksia tehdään erittäin harvoin selvinpäin. Liikennerikokset ovat seuraavaksi suurin ryhmä ja siellä ehkä puolet on liikennejuopumuksia. Jäljelle jäävistä esimerkiksi liikenneturvallisuuden vaarantamista ja liikennepakoja tulee tehtyä humalassa.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #15

"Vaatimus siitä, että ihmisiä (ja vähän muitakin, kuten rajatuilta osin oikeushenkilöitä) kohdellaan tasa-arvoisesti niin tuomioistuinten toiminnassa, tosiasiasillisessa hallintotoiminnassa ja lakia säädettäessä on samaa perua."

Niin, tuota kutsutaan mahdollisuuksien tasa-arvoksi, eli että instituutiot kautta linjan eivät diskriminoi. Mutta siitä ei seuraa lopputulosten tasaista jakaumaa, ts. lopputuloksesta ei suoraan voida päätellä asiasta mitään. Tyypillinen esimerkki tästä päättelyvirheestä on ns. "naisen euro".

Epätasa-arvo on monissa tilanteissa huomattavasti helpommin perusteltavissa esimerkiksi osallistumiseen ja ansaitsemiseen eli meritokraattiseen periaatteeseen vedoten. Vapausoikeuksia, sekä positiivisia että negatiivisia vapauksia, voi johtaa luonnonoikeudellisin perustein, mutta myös esimerkiksi lähtötilanne- ja non-interventioperiaatteilla.

Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ei mitenkään välttämättä tarkoita, että sillä on kausaatiomekanismi paitsi tietenkin liikennepäihtymyksissä, missä itse humalassa oleminen on rangaistava asia. Mutta koko alkoholikeskustelu ei nyt varsinaisesti ole tässä olennainen.

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Kun maalla oli vasemmisto presidentti oli kova kiire viedä presidentiltä valtaoikeudet. Nyt kun on oikeisto presidentti onkin yhtäkkiä kova kiire palauttaa ne. Porvari on elämänsä loppuun asti peloissaan eikä pääse peloistaan vaikka perustuslaki kumottaisiin ja maahan julistettaisiin poikkeustila sillä seuraavaksi tarvittaisiin jotain muuta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

En ole perustuslain tuntija. Olen minä sen lukenut, mutta ilman selityskatekismusta käsitys lain tarkoituksesta jää hämäräksi - ainakin minulle. Perustarkoitus kuitenkin on nähdäkseni se, että perustulaissa on jotain niin pysyvää, ettei mikään muu lainsädäntö mene peruslain edelle.

Niinpä lakien valmistelussa pitää ottaa huomioon, että tuleva laki pysyy perustuslaille alisteisena. Tämä rajoittaa lainsäädännön rönsyilyä. Pidän sitä hyvanä asiana. Wahlroosille se näyttäytyy muutoksia rajoittavana haittana.

Yleuisvaikutukselle minulle Wahlroosin aloitteesta jää kaipaus rahavallan kasvattamiseen siihen tapaan kuin operetissa "Viuluinsoittaja katolla" lauletaan. "Rikas mies jos oisin.. jne. -"Rikkaan miehen sanaan uskotaan". Hyvä ettei uskota. Oikeudenmukaisuus ja kestävät päätökset ovat jotain muuta kuin rahavallan sanelua.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Perusongelma on se, että demokratiassa asioiden on tarkoitus edetä vakaasti, harkiten ja läpinäkyvästi, kompromisseja tehden. Liiketoiminnassa, jonka (ainoa) tarkoitus on voiton synnyttäminen ja kilpailujen voittaminen, tehokkuus jyrää tuon kaiken.

Valtionhoidossa liiketoimintaa muistuttavat diktatuurit. Sen tyyppistä valtionhallintaa Wahlroos pyrkii Suomellekin tarjoilemaan tehokkuuden nimissä.

Ja kun valtiota yritetään hoitaa kuin liikeyritystä – kuten Suomessa nyt tehdään – herää kysymys suomalaisen demokratian tilasta.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Suomessa ympäristönsuojelun taso on kansainvälisiä miniminormeja parempi. Useimmiten kaikki ympäristönsuojelulainsäädäntö on jännitteistä joko omaisuudensuojan (vapaus päättää omaisuutensa käyttötavoista) tai elinkeinonvapauden kanssa. Ympäristöperusoikeus vaikuttaa ainakin siten, että se on tehnyt ympäristönsuojelulainsäädännön mahdolliseksi ja jossain määrin myös estää ympäristönsuojelun tason liiallista heikentämistä.

Toimituksen poiminnat