*

Jussi Airaksinen

Seuraamusten, prosessilajien ja oikeusturvan koherenssista

Miksi oppivelvollisuuden välttelystä tuomitaan käräjäoikeudessa kertaluonteisesti 90 €, mutta toimeentulotukea käsittelevä virkamies voi yksin ilman oikeudenkäyntiä rangaista epäillystä työn välttelystä 98-195 €/kk?


Suomalainen oikeusjärjestelmä jakautuu tunnetusti hallinto- ja rikosoikeuteen (toki myös siviili, mutta se ei ole nyt olennaista). Näissä prosessilajeissa on eroja siinä, miten oikeussuojan takeet menettelyllisesti turvataan. Tyypillisesti juristit ajattelee, että rikospuolella syytetyn oikeuksia tulee turvata. Koska rikosoikeudelliset oikeussuojan takeet ovat kehittyneet kovin vahvoiksi, on kehitetty hallinnollisia rangaistuksia, joiden käsittelyssä oikeussuojan takeet ovat prosessuaalisesti erilaiset; esimerkiksi oikeudenkäynnissä ei tarvitse noudattaa akkusatorista periaatetta (sen vastakohta on inkvisitorinen menetelmä). Kuitenkin seuraamusjärjestelmät ovat näköjään lähteneet elämään omaa elämäänsä ja erkaantuneet toisistaan siten, että koko järjestelmä näyttäytyy vinksahtaneelta rangaistusten ankaruuden ja tekojen vakavuuden osalta.

Suomessa on yleinen oppivelvollisuus. Jos oppivelvollisuuden lyö laimin, siitä seuraa keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tämä on järkevä toimintatapa; tarjotaan tukea ja apua vanhemmille. Jos laiminlyönti jatkuu tahallaan, asia siirretään poliisille tutkittavaksi ja asia etenee käräjäoikeuteen. Tyypillisesti näissä tapauksissa määrätään kertaluonteinen noin 15 päiväsakkoa, mikä tekee tyypillisesti tällä demografisella ryhmällä 90€.

Jos työttömän epäillään välttelevän työtä, tämän toimeentulotukea voidaan alentaa ensin 20 % ja myöhemmin 40 % kuussa. Alennus on euromääräisesti tällöin 98-195 €/kk. Päätöksen voi tehdä toimeentulotuen myöntäjä, eli yksittäinen virkamies.

Ensimmäisessä tapauksessa syyttäjällä oli näyttämisvelvollisuus laiminlyönnistä ja seuraamus oli kertaluontoinen. Jälkimmäisessä tapauksessa seuraamus on suurempi, se tapahtuu kuukausittain, asiaa ei saateta tuomioistuimen tutkittavaksi, eikä muutoksenhaussa noudateta akkusatorista periaatetta, vaan asianosaisen (syytetyn) on itse edistettävä asiansa selvittämistä.

Ei tämä ihan koherentilta vaikuta seuraamusnäkökulmasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Menossahan on aika paljon uudistuksia, joissa yksittäisen henkilön oikeusturva heikkenee. Ylinopeussakkojen muuttuessa esityksen mukaan hallinnollisiksi virhemaksuiksi valittaminen hallinto-oikeuteen on kallista. Tolppatutkien suhteen ollaan sakottamassa haltijaa ja enää ei tarvitse todentaa henkilöä, osoitusvelvollisuus siirretään auton haltijalle.

TE-toimistoistahhan oli julkisuudessa sääntö, jonka mukaan ellei vastaa kahteen soitettuun puheluun, niin tuki lakkaa eikä päätöksestä voi valittaa.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Parkkisakoistahan ei ole enää mitään järkeä valittaa tästä syystä.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

Näitä asioita kannattaa pohtia. Myös työttömyysturvan hakija joutuu usein ongelmallisiin tilanteisiin, koska vaikka työttömyysturvan maksaja muodollisesti päättääkin etuuden maksamisesta, TE-toimisto on silti se taho, joka lausunnollaan tosiasiallisesti määrittelee yksilön oikeuden työttömyysturvaan. TE-toimiston lausuntomenettelystä ei voi valittaa, vaikka lausunnolla on suuri merkitys yksilön edun kannalta.

Ongelmallista on sekin, että TE-toimistoissa näitä lausuntoja valmistelevat henkilöt ovat monesti työttömyysturvan hakijalle täysin tuntemattomia. Niinpä mahdollisuuksia esittää omia näkemyksiä lausunnon perusteeksi ei aina edes ole.

Toimituksen poiminnat